Juuri nyt ympäri Suomea lukuisten oppilaitosten opiskelijat ovat järjestäytyneet historiallisilla tavoilla ja laajuudella. Lukioissa, ammattioppilaitoksissa, ammattikorkeakouluissa ja yliopistoissa opiskelijat ovat vallanneet koulujen tiloja. He ovat pystyttäneet telttoja yöpymistä varten ja ripustaneet bannereita, joissa vastustetaan oikeistohallituksen leikkauspolitiikkaa, opiskelijoiden toimeentulon heikentämistä sekä kiristyvää maahanmuuttopolitiikkaa. Liikehdintää on jatkunut jo kaksi viikkoa, eikä se ole hiipumassa, päinvastoin: Uusia valtauksia putkahtelee jatkuvasti. Kun vastarinnan siemen on kylvetty, ei versoamista vesitä mikään.
Vesittämistä toki yritetään koko ajan. Esimerkiksi viestipalvelu X:ssä liki koko oikeistokäyttäjäkunta larppaa pöyristymistä, koska ilmeisesti kansalaisvaikuttamisen pitäisi tapahtua porvarillisten pöytätapojen puitteissa eikä retkeilyolosuhteissa. Oikeisto tekee siis sitä, minkä parhaiten osaa eli moraaliposeeraa paheksumalla mielenosoittajien taktiikoita. On kuitenkin syytä huomata, että myös moraaliposeeraus on taktiikka, sillä sen avulla voidaan välttyä käymästä keskustelua mielenosoittajien vaatimuksista. Tällaisen taktiikan käyttäminen on ymmärrettävää, koska tilanteessa, jossa hallitus myöntää veroaleja rikkaille velkarahalla, ovat pienituloisimpiin ja köyhiin kohdistuvat leikkaukset erityisen noloja. Ja koska niiden puolesta on erittäin vaikeaa argumentoida järkevästi, keskittyy oikeisto paheksumaan sitä, että mielenosoittajien lakanassa on ruma sana, minkä lukemisesta porvarilla meni konjakki väärään kurkkuun.
Eniten minua on huvittanut paheksunta siitä, että jotkut yliopistot ovat päättäneet antaa opiskelijoille opintopisteitä, mikäli he analysoivat syvällisesti valtauksen dramaturgiaa ja valtausta kansalaisvaikuttamisen keinona. Tällaisia kursseja on järjestetty ainakin kahdessa taiteiden tutkimukseen liittyvässä tiedekunnassa. Tuskin on sattumaa, että idea opintopisteistä on virinnyt juuri taiteen ja kulttuurin kentillä, sillä taiteella ja kulttuurilla on erityinen potentiaali kyseenalaistaa hegemonioita ja kuvitella parempaa tulevaisuutta – mikä lieneekin syy myös sille, että moni uusliberalistinen ajattelija (anteeksi, tarkoitin “ajattelija”) pitää taidetta ja kulttuuria turhana hömppänä, jota ei pitäisi kustantaa veronmaksajien rahoilla. Ja kyllä, tämän tyyppisiä huomioita on näkynyt myös nyt, kun kurssikuvaukset ovat levinneet X:ssä.
Kurssikuvausten perusteella opiskelijalla tulee olla kurssin suorittamisen jälkeen ymmärrys ja analyysi valtauksessa tapahtuvien kansalaisvaikuttamisten muodoista sekä kykyä hahmottaa taiteen ja aktivismin mahdollisia yhteenkietoumia. Jos on koskaan kuullut puhuttavan yliopistojen kolmannesta tehtävästä, tietää, että yliopistoilla on jopa velvollisuus osallistua tämän tyyppiseen yhteiskunnalliseen keskusteluun. Toisin sanoen, vaikka kurssikuvauksia moralisoivilla saatesanoilla jakaneet hallituspuolueiden jäsenet sanoisivat mitä, valtaukset toteuttavat juuri tätä tehtävää. Lisäksi ne avaavat keskustelun siitä, miten ja kenen ehdoilla talouspoliittista keskustelua käydään ja millaista valtaa keskusteluissa käytetään.
Itse ajattelen, että kysymys valtauksen dramaturgiasta on erittäin kiinnostava. Se tarjoaa mahdollisuuksia tulkita myös valtauksista käytävää keskustelua siitä näkökulmasta, miten tapahtumat etenevät, miten tapahtuman eri toimijat ryhmittäytyvät ja miten eri ryhmät pyrkivät positioitumaan. Jos näitä seikkoja tarkastelee oikeistokommentaattoreiden näkökulmasta, niin huomioni kiinnittyy ainakin kolmeen asiaan:
1) Poliittinen oikeisto pyrkii irtautumaan valtauksista, mutta on kuitenkin aktiivisena kommentoijana kiinteä osa valtausten dramaturgiaa.
2) Näyttävä poisjääminen valtauksista (ei esimerkiksi ole tiedossa, että kukaan hallituspuolueen jäsen olisi käynyt keskustelemassa valtaajien kanssa) ei ole tilanteen ulkopuolelle asettumista, vaan aktiivista poliittista positioitumista.
3) Moraalisen ylemmyyden osoittamisella on tarkoitus nimetä valtaajien poliittisuus ja asettua itse tilanteen “yläpuolelle”. On kuitenkin niin, että tällainen moraaliposeeraus on luonteeltaan poliittista, koska sillä pyritään infantilisoimaan poliittinen toiminta, joka ei sovi omaan ideologiaan.
Toisin sanoen, niin kauan kuin poliittinen oikeisto osallistuu valtauksista käytäviin keskusteluihin, se on kiinteä osa valtausten dramaturgiaa. Näin ollen yliopistojen tarjoamat kurssit valtauksen dramaturgoista voisivat olla monelle oikeistolaiselle X:n käyttäjälle varsin hyödyllisiä, just saying.
On tietenkin aivan ilmiselvää, että valtaukset ovat poliittisia. Mutta tiedättekö mitä? Myös hallituspolitiikka on poliittista! Kun hallitus käyttää omaa valtaansa ja päättää, että opintorahaan tehdään indeksijäädytys ja lainapainotteisuutta kasvatetaan, ei opiskelijoiden tarvitse niiata ja kiittää. Sen sijaan he voivat tehdä, kuten ovat tehneet: käyttää omaa valtaansa osoittakseen, että ei, tämä ei meille käy, ja kyllä, me aiomme käyttää ääntämme ja joukkovoimaa ja osoittaa kaikin mahdollisin keinoin, että eriarvoistava talouslinja ei ole meidän tilaamamme emmekä me sitä purematta niele. Ja koska valtaustilat ovat poliittisia ja koska niissä järjestäydytään, inspiroidutaan, suunnitellaan tulevaa, löydetään uusia yhteisöjä ja analysoidaan valtaa, tulemme suurella todennäköisyydellä näkemään lisää mielikuvituksellisia protesteja myös tulevaisuudessa. Sellaista on demokratia – ja hyvä niin.