Ammattiyhdistysliike ilmoitti tällä viikolla uusista lakoista, joilla vastustetaan hallituksen aikeita heikentää työntekijöiden asemaa ja liittojen neuvotteluvaltaa sekä murentaa sopimisen kulttuuria. Tiistaina eduskunnassa oli lähetekeskustelussa hallituksen esitys, joka tähtää tukilakkojen ja poliittisten lakkojen rajaamiseen. Lisäksi tehdään roima korotus ammattiliitoille tuomittaviin hyvityssakkoihin ja ulotetaan laittomien lakkojen sanktiointi pelotemielessä yksittäisiin työntekijöihin, jotka joutuisivat jatkossa maksamaan 200 euron sakon laittomaksi tuomittuun lakkoon osallistumisesta omasta pussistaan.
Sekä eduskunnassa että sosiaalisessa mediassa hallituspuolueiden edustajille on jaettu kokoomuksen viestintäosaston kynäilemä muistio, jonka lakkoargumentteja toistelevat myös persut, jotka siis vielä joskus väittivät olevansa duunarin puolella (no, jos joskus olivat, niin eivät ole enää). Vastaan tässä kokoomuksen muistion argumentteihin, joita hallituksesta papukaijan tavoin toistellaan:
Argumentti 1: “Hallitus haluaa taata työrauhan.”
Työrauhan takaamisen sijaan hallitus on päättänyt runnoa yksipuoleisesti läpi työnantajapuolen jokaisen toiveen ja päättää olla istumatta neuvottelupöytään hakemaan aitoa kompromissia. Sillä ei ole mitään tekemistä työrauhan vaalimisen kanssa. Hallituksella on valta lopettaa tilanne koska tahansa.
Argumentti 2: “Hallitus on valittu demokraattisilla vaaleilla eikä ay-liikkeellä ole veto-oikeutta lainsäädäntöön.”
Itse asiassa hallitusta ei ole valittu vaaleilla – eduskunta on äänestetty ja hallitusohjelma on neuvotteluiden tulos. Lisäksi demokratia on muutakin kuin parlamentarismia, mikä tarkoittaa, että demokraattisessa yhteiskunnassa jokaisella ihmisellä on ääni myös vaalien välillä. Työntekijöillä on oikeus kommentoida ja tarvittaessa protestoida hallituksen esityksiä myös hallituskauden aikana. Toisin kuin hallitus väittää, kyse EI ole siitä, että kyseenalaistettaisiin hallituksen oikeus tuoda lakiesityksiä eduskunnalle. Kyse on siitä, että demokraattisessa yhteiskunnassa ihmisillä on ääni, jota tulisi kuulla muulloinkin kuin vaaliuurinilla — tarvittaessa myös neuvotellen.
Argumentti 3: “Suomessa saa edelleen osoittaa mieltä.”
Tämä argumentti alleviivaa lähinnä sitä, miten matalalla hallituksen demokratiarima on: ylpeillä nyt sillä, että hallitus ei ole rajoittamassa lakko-oikeuden lisäksi myös mielenosoitusoikeutta. Ja tästä siis duunarin pitäisi olla kiitollinen.
Argumentti 4: “Suomessa lakkoillaan liikaa.”
Riippuu mihin vertaa. Esimerkiksi Saksassa poliittisten lakkojen kieltäminen ei ole vähentänyt lakkoilua, jota tapahtuu koko ajan ja varsin ennakoimattomasti. Jos katsotaan lakkopäivien määrä, Suomi edustaa eurooppalaisittain vakaata keskilinjaa. On totta, että Ruotsissa lakkoillaan vähemmän, mutta sikäläisillä onkin vahva neuvottelukulttuuri, jossa työntekijöitä kuullaan aidosti, työnantajapuoli haluaa ylläpitää sopimisen kulttuuria eikä hallitus runno väkisin heikennyksiä läpi.
Argumentti 5: “Uusimmat lakkoilmoitukset alleviivaavat, että poliittisia lakkoja täytyy rajoittaa.”
Tämä väite on niin historiaton, että ei uskoisi sen kuuluvan mm. työministerin repertuaariin, mutta siis: Poliittisia lakkoja on ollut tällä kaudella enemmän kuin viimeisen parinkymmenen vuoden aikana yhteensä. Poliittiset lakot eivät ole ilmestyneet tyhjästä – ne ovat hallituksen oman politiikan tulosta.
Argumentti 6: “On oikein sanktioida työntekijää laittomaan lakkoon osallistumisesta, koska rikoksesta täytyy rangaista.”
Laittomat lakot on sanktioitu jo aiemmin ja vastuun niistä ovat kantaneet liitot. Yksittäisiin työntekijöihin kohdistetulla sakolla halutaan luoda pelotevaikutus ja vähentää lakkohalukkuutta. Moraaliseen oikeutukseen vetoaminen on tässä yhteydessä tekopyhää – kyse on työntekijöiden yhteisen rintaman heikentämisestä, ei mistään muusta.
Argumentti 7: “Lakkouutiset ovat iso pettymys.”
Kannattaa katsoa peiliin.