Rangaistuspopulismi tai rasismi eivät ratkaise nuorisorikollisuutta

Perussuomalaiset politikoivat nuorisorikollisuudella, mutta eivät ole valmiita tekemään yhtään mitään nuorten pahoinvoinnin vähentämiseksi ja tasa-arvon lisäämiseksi. Palaan tähän väitteeseen kohta. Tarkastellaan sitä ennen viime viikkojen tapahtumia:

8.12. 2022 oppositio toi eduskuntaan perussuomalaisten aloitteesta välikysymyksen, jossa puhuttiin “poikkeukselliseksi kasvaneesta jengirikollisuuden aallosta” ja penättiin hallitukselta toimia muun muassa seuraavilla kysymyksillä: ”Tiedostaako hallitus maahanmuuttajataustaisten henkilöiden yliedustuksen sekä nuorison parissa yleistyneessä väkivalta- ja ryöstörikollisuudessa että katujengeissä?” Ja: “Näkeekö hallitus nuoriso- ja jengirikollisuuden lisääntymisellä yhteyden Suomessa viime vuosikymmenet harjoitettuun löyhään maahanmuuttopolitiikkaan ja yksilöä olemattomasti velvoittavaan kotouttamispolitiikkaan?”

Huolimatta välikysymyksen maahanmuuttajataustaiset nuoret leimaavasta sävystä, liittyi siihen koko oppositio. Niin teki myös sivistyspuolueeksi itseään tituleeraava kokoomus – ja toisaalta miksipä ei olisi tehnyt, puhalsivathan persut ja kokoomus viime hallituskaudella ansiokkaasti yhteen hiileen leikatessaan lasten ja nuorten tulevaisuuden edellytyksistä, eli vähentämällä rahaa muun muassa koulutuksesta. Voisin kirjoittaa kokonaisen kirjan siitä, miten falskia on tehdä oppositiopolitiikkaa asioilla, jotka on sotkenut itse, mutta mennään nyt toistaiseksi blogilla. Tarkastellaan seuraavaksi hieman tilastoja:

Välikysymyksen lähtökohta on, että nuorisorikollisuus on kasvussa. Tilastokeskuksen mukaan nuorisorikollisuus on kuitenkin laskussa. Samoin välikysymys antaa ymmärtää, että maahanmuuttajataustaisten nuorten osuus nuorisorikollisuudessa olisi lisääntynyt. Tilastokeskus kuitenkin osoittaa, että ulkomaalaistaustaisten epäiltyjen osuus on vuosi vuodelta suhteellisesti pienentynyt. Tilastokeskus kyllä huomauttaa, että pieni joukko nuorista tekee aiempaa enemmän ja aiempaa vakavampia rikoksia. Tätä tuskin kukaan kiistää tai on kiistämässä. Asia on myös luonnollisesti huomioitava, kun tehdään päätöksiä, joilla voidaan vaikuttaa lasten ja nuorten hyvinvointiin. Kyse on kuitenkin paljon monimutkaisemmasta asiasta kuin maahanmuutosta, ja ratkaisuissa on kyse paljon epäseksikkäämmistä toimenpiteistä kuin rangaistusten koventamisesta. Näistä lähtökohdista on myös varsin turvallista todeta, että koko välikysymyksen lähtökohdat ja perustelut ontuvat.

Ontuvat tai ei, persut ovat tyylilleen uskollisesti onnistuneet rakentamaan uhkakuvan taitavasti: Nuorisorikollisuus on noussut otsikoihin siksi, että ruotsidemokraatit voittivat Ruotsissa syyskuun vaalit puhumalla katujengeistä. Perussuomalaiset perustavat politiikkansa sisarpuolueidensa matkimiseen, joten koska myös Suomessa on kohta vaalit, kokeilevat persut länsinaapurin reseptiä. Media onkin muutamaa kirjoitusta lukuunottamatta leiponut persujen reseptiikalla juttuja suhteellisen kritiikittömästi. Näin on tapahtunut siitä huolimatta, että ruotsalaisen yhteiskunnan katujengeihin liittyvät ilmiöt eivät onneksi ole sellaisinaan rinnasteisia Suomeen. Median lisäksi myös muut puolueet ovat lähteneet persujen retoriikkaan mukaan, näkeehän sen jo välikysymyksen laajasta suosiosta. Konsulttikieltä lainatakseni persut siis hallitsevat narratiivia eli sitä, miten jengeistä puhutaan suuressa osassa keskusteluita. Tämä voi pahimmillaan koitua ongelmaksi, kun etsitään ratkaisuja. Vahvat mielikuvat voivat esimerkiksi houkutella muita puolueita käyttämään ongelmallisia kielikuvia ja vertauksia myös silloin, kun tarkoitus on hyvä (minä en esimerkiksi hetkeäkään usko, että Helsingissä olisi lapsia, jotka ovat pidelleet kädessään enemmän puukkoa kuin kynää, ja kirjoitan tätä kuitenkin kodissani itä-Helsingissä).

Lähestyvät vaalit houkuttavat hakemaan nopeita voittoja vaikeisiin kysymyksiin. Sen sijaan, että oikeisto-oppositio pureutuisi kysymyksen yhteiskunnalliseen ytimeen, huudetaan kovempia rangaistuksia – ja näin tehdään siitä huolimatta, että tutkimusten mukaan rangaistusten koventaminen ei vähennä rikollisuutta. Huudon keskellä voi olla vaikea muistaa, että kriminaalipolitiikka ei ole muusta yhteiskunnasta irrallinen kysymys, vaan mitä suurimmissa määrin limittäinen sosiaalipolitiikan kanssa. Siksi ilmiötä tarkastellessa täytyy huomioida laajemmat asiayhteydet: Lapset ja nuoret ovat eläneet poikkeuksellisen myllerryksen keskellä. Ilmastokriisin lisäksi koronakriisi lohkaisi arvokkaasta elämänvaiheesta pois parin vuoden pätkän, koronan hellitettyä alkoi sota ja sotaa seurasi energiakriisi. Kasautuneet kriisit kaventavat lasten ja nuorten tulevaisuusnäkymiä ja uskoa parempaan huomiseen. Lisäksi ne lapset ja nuoret, jotka ovat jo lähtökohtaisesti heikommassa asemassa, ovat jääneet entistä enemmän yksin. Vaikka kriisiaika lisää rikollisuutta, niin hyvinvointivaltion vahvistaminen vahvistaa turvaa, vakautta ja luottamusta sekä vähentää kuilua rikkaiden ja köyhien välillä. Se ehkäisee syrjäytymistä, vahvistaa hyvinvointia ja tarjoaa yhteisöllisyyden kokemuksen myös niille lapsille ja nuorille, joiden lähtökohdat elämään ovat haastavat. Tämän turvaaminen on yksi tulevien vaalien tärkeimpiä tulevaisuuskysymyksiä.

Ja nyt pääsen vihdoin palaamaan siihen, mistä aloitin: persut eivät ole valmiita tekemään töitä nuorten tasa-arvon lisäämiseksi. Viime hallituskaudella persut olivat mukana runnomassa läpi massiiviset koulutusleikkaukset, jotka kohdistuivat ennen kaikkea lapsiin ja nuoriin. Samoin persut olivat mukana leikkaamassa sosiaaliturvaa ja Kelan etuuksia – asia, joka konkretisoitui arjessa niille lapsille ja nuorille, joiden perheiden pärjäämiseen tuet vaikuttavat. Helsingin kuntapolitiikassa perussuomalaiset ovat kunnostautuneet muun muassa tasa-arvorahan eli tarveperustaisen määrärahan (entinen positiivisen diskriminaation raha) vastustajina. Tarveperustaista määrärahaa ohjataan kouluille, jotka sijaitsevat sosio-ekonomisesti heikommilla alueilla ja joita tukemalla pyritään puuttumaan eriarvoistumiskehitykseen. Hyvistä tuloksista huolimatta persut ovat vastustaneet tarveperustaista määrärahaa näyttävästi valtuustossa myös tänä syksynä. Erityisen ristiriitaista heidän vastustuksessaan on, että tutkimusten mukaan suurimpia hyötyjiä tasa-arvorahasta ovat maahanmuuttajataustaisten tyttöjen ohella persujen pääyleisö, eli kanta-suomalaiset pojat. Välikysymyksessä persut puhuvat epäonnistuneesta kotoutumispolitiikasta, mutta heidän ratkaisunsa ei ole kehittää palveluita tai resursointia, vaan leikata tai lopettaa ne kokonaan. Varjobudjeteissaan persut ovat esimerkiksi toistuvasti esittäneet merkittäviä leikkauksia kotoutumisen edistämiseen.

Tämä on tärkeää muistaa: Nuorisorikollisuudesta puhuttaessa puhutaan alaikäisistä eli lapsista ja nuorista. Jokainen rikokseen syyllistynyt lapsi tai nuori ansaitsee tukea ja apua – on sekä yksilöiden että yhteiskunnan etu ohjata heidät pois rikoskierteen tieltä. Eri väestöryhmien leimaaminen ei edistä yhteiskunnallista tasa-arvoa, mutta voi vaikuttaa yksittäisten lasten ja nuorten kokemukseen omasta itsestä. 

On surullista, että media ja muut puolueet ovat lähteneet persujen paniikinlietsontaan mukaan, mutta suunta voidaan vielä kääntää. Ratkaisuja on täysin mahdollista hakea myös ilman leimaamista, rangaistuspopulismia ja persujen myötäilyä.

Jaa sivu eteenpäin!

Vastaa