Marinin hallituksen lopettaessa työllisyys oli ennätyskorkealla. Orpon hallituksen aikana työllisyyden sijaan on noussut työttömyys. Syksylle odotettua myönteistä käännettä työllisyydelle ei ole tapahtunut – sen sijaan tilanne on heikentynyt. Työttömyys tulee ennusteen mukaan nousemaan myös ensi vuonna. Edellisen hallituksen ennätykselliset työllisyyslukemat on syöty huonosti mitoitetulla suhdannepolitiikalla: sopeutustoimia tehdään kohteisiin, jotka heikentävät talouden pidemmän aikavälin kasvupotentiaalia.

Hallituksen työllisyyshaaveet perustuvat käytännössä pelkästään sosiaaliturvaleikkauksiin. Kyse on kuitenkin “paperityöpaikoista” eikä todellisessa elämässä manifestoituvista työpaikoista. Samaan aikaan sosiaaliturvan heikennykset heikentävät ihmisten toimeentuloa ja pärjäämisestä – kyse on siis myös arvovalinnasta, joka ei vasemmistolle käy, sillä talouspolitiikka ei ole vain exceleitä vaan myös elettyä elämää.

Hallituksen hallitsematon suhdannepolitiikka on ajamassa hallitsemattomaan leikkauskierteeseen. Esimerkiksi valtiovarainministeri Riikka Purran lupailemat “ehdolliset veronalennukset” ovat talouspoliittisesti todella kummallinen ajatus: ministerin ideana vaikuttaa olevan kiristää finanssipolitiikkaa taantumassa ja mikäli talous lähtee nousuun, finanssipolitiikkaa kevennetään. Toisin sanoen kyse on myötäsyklisestä talouspolitiikasta, jossa valtio toimii päinvastoin kuin mikä olisi suhdannepoliittisesti järkevää (ts. kiristäminen noususuhdanteessa ja höllentäminen laskusuhdanteessa).

Kun väestön osaamistasoa ja terveyttä heikennetään leikkaamalla ammatillisesta koulutuksesta ja perusterveydenhuollosta, tuottavuus ja työllisyys uhkaavat heikentyä. Konkreettiset luvut voidaan nähdä jo nyt: hallituksen politiikan seurauksena saadaan 100 000 uuden työllisen sijaan arviolta 100 000 uutta toimeentulotuen saajaa.

Hallituksen politiikan seurauksena työllisyystavoite ja ihmisten elämänlaatu ovat molemmat miinuksella. Ostovoima on vahvistunut kuluvana vuonna, mutta se johtuu inflaation hidastumisesta, eikä sillä ole mitään tekemistä hallituksen politiikan kanssa. Viime vuosina palkkojen ostovoima on kuitenkin heikentynyt merkittävästi. Se on ongelma, sillä ostovoiman vahvistuminen on kytköksissä kotimaiseen kysyntään – eli kasvuun.

10 X vasemmistoliiton työllisyys- ja kasvutoimet:

1. Hallituksen kasvua vähentävien toimien peruminen. Kasvun edellytykset nousevat, kun kasvua hidastavat toimet perutaan. Konkretiana voidaan mainita esimerkiksi työttömyysturvan ja asumistuen suojaosien lakkautusten peruminen, sillä suojaosien leikkaus vaikeuttaa lyhytkestoisen ja osa-aikaisen työn tekemistä. Etenkin nyt, kun työttömiä on paljon ja kokoaikaisista työpaikoista on pulaa, tulisi mahdollistaa myös pätkätöiden yhdistäminen sosiaaliturvaan. Vasemmistoliitto palauttaisi suojaosat ja korottaisi työttömyysturvan suojaosan 500 euroon. 

2. Koulutuspanostukset. Koulutuksella ja työllisyydellä on voimakas yhteys. Siksi koulutustason nostaminen on parasta työllisyyspolitiikkaa ja parasta kasvupolitiikkaa. Toisen asteen tutkinnon maksuttomuuden varmistaminen on tässä erittäin tärkeää. Siksi Orpon hallituksen ammatilliseen koulutukseen kohdistettu 120 miljoonan euron leikkaus tulee perua. Palauttaisimme myös aikuiskoulutustuen, sillä elinkeinorakenteen muuttuessa elinikäinen oppiminen on yhä tärkeämpää – ja se edistää myös työllisyyttä. Aikuiskoulutustukea on käytetty erityisesti sote- ja kasvatusaloilla.

3. Aktiivinen työvoimapolitiikka. Työttömille tarjottava koulutus edistää tutkimusten mukaan työllistymistä. Se edellyttää työllisyyspalveluiden resurssien lisäämistä ja palveluiden järkevämpää kohdentamista, mikä tarkoittaa muun muassa työttömyysturvabyrokratian purkamista sekä resurssien lisäämistä työttömien yksilöllisiä tarpeita vastaaviin palveluihin ja palkkatukityöllistämiseen.

4. Kohtaanto-ongelman ratkaiseminen. Työvoiman liikkuvuuteen voidaan kannustaa panostamalla kohtuuhintaiseen asuntorakentamiseen kasvukeskuksissa ja perumalla hallituksen työmatkavähennykseen tekemät leikkaukset. Hallitus on leikkaamassa myös liikkuvuusavustusta, jolla tuetaan työllistymistä toiselle paikkakunnalle. Tätä etuutta pitäisi päinvastoin kehittää ja sen tunnettavuutta lisätä.

5. Työperäinen maahanmuutto. Suomen pitkän aikavälin haasteena on väestörakenne eli syntyvyyden lasku ja vanhentuva väestö. Se edellyttää työperäisen maahanmuuton lisäämistä.  Edellisen hallituksen käynnistämää työtä työperäisen maahanmuuton sujuvoittamiseksi pitäisi jatkaa sen sijaan, että hallitus pyrkii esimerkiksi kolmen kuukauden säännöllä ajamaan ulkomaiset työntekijät pois Suomesta. Samalla on määrätietoisesti kitkettävä ulkomaisen työvoiman hyväksikäyttöä. Perussuomalaisten ajatus siitä, että vain hyvätuloisten muutto Suomeen vahvistaisi kansantaloutta on täysin virheellinen: jos työikäisen väestön suhteellinen osuus vähenee, kuten Suomessa on käymässä, koko kansantalous ja sitä myötä myös työllisyys heikkenee. Siksi hallituksen maahanmuuttovihamielisen politiikan aiheuttama maakuvan heikentyminen on paitsi maakuvaan liittyvä ongelma, myös työllisyyttä ja siten kasvua heikentävää politiikkaa.

6. Työelämän laadun ja työssäjaksamisen tukeminen. Jos mielenterveyssyistä johtuvien työkyvyttömyyseläkkeiden määrä saataisiin puolitettua, lisäisi se työllisyyttä merkittävästi. Tämä edellyttää työntekijöiden vaikutusmahdollisuuksien kasvattamista ja mielenterveyttä tukevien hyvien käytäntöjen ja varhaisen tuen kehittämistä työpaikalla sekä oikea-aikaista kuntoutusta ja muita palveluita silloin kun työkyky heikkenee. Tästä syystä myös vahvan ay-politiikan tukeminen, kuten ay-liikkeen joukkokanneoikeuden edistäminen, on kytköksissä työllisyyteen ja kasvuun.

7. Kotimainen kulutuskysyntä. Esimerkiksi palvelualat ja rakennusala ovat riippuvaisia kotimaisesta kulutuskysynnästä. Siksi peruisimme pienituloisten toimeentuloon kohdistuvat leikkaukset ja hallituksen alv-korotukset, jotka kurittavat ihmisten ostovoimaa ja etenkin pieniä yrityksiä. Tekisimme myös myönteistä ostovoimakehitystä turvaavaa työmarkkinapolitiikkaa, mistä syystä tuemme ammattiliittojen palkankorotusvaatimusta. Myös sekalinja (jossa osa korotuksista toteutetaan euromääräisesti) on kannatettava, sillä se tukee pienimpien palkkojen suhteellista nousua. Se on paitsi oikeudenmukaista, myös kulutusta lisävää, sillä pienituloisimpien palkat menevät lähkötohtaisesti suoraan kulutukseen. Sen sijaan hallitus pyrkii kaikin tavoin murentamaan työntekijöiden asemaa ja toimeentuloa. Halpatyömarkkinat eivät edistä ihmisten hyvinvointia eivätkä kotimaista kulutusta.

8. Rakennusalan tukeminen. Vasemmisto on esittänyt rakennusalan pelastuspakettia, jossa kasvatettaisiin ARA:n valtuuksia ja lisättäisiin kohtuuhintaista asuntotuotantoa, millä olisi myös monia muita kasvun kannalta myönteisiä vaikutuksia. Hallitus on lakkauttamassa ARA:n itsenäisenä virastona, mikä on myös huonoa suhdannepolitiikkaa: ARA-tuotannon liikkeelle laittamisella on voitu vahvistaa rakennusalaa matalasuhdanteessa. Hallitus on myös itse käyttänyt ARA-myöntövaltuuksia suhdannepoliittisena työkaluna, mikä on huomionarvoista, sillä ARA:n siirtäminen YM:n alle heikentää valtion tukeman asuntotuotannon liikkeelle laskua tasaamaan heikkoa suhdannetta.

9. Tki-panostukset. Pitkällä aikavälillä valtio voi vaikuttaa tehokkaimmin talouden tuottavuuteen koulutuksen lisäksi tki-investonneilla. On hyvä asia, että niiden määrää kasvatetaan, mutta kohdentamisessa on parantamisen varaa. Huomattavasti merkittävämpi osa rahoituksesta tulisi suunnata perustutkimukseen, sillä se olisi omiaan edistämään uusien innovaatioiden syntymistä.

10. Vihreä siirtymä. Suomi on vihreän siirtymän investoinneille erittäin houkutteleva kohde. Tällä hetkellä jonossa olevien investointien potentiaali on valtava, eikä sitä saa pilata vääränlaisella politiikalla. Sillä välin, kun nykyinen hallitus riitelee siitä, saako tuulivoimaa rakentaa vai ei, ja varoo sanomasta ääneen sanaparia “vihreä siirtymä”, karkaavat miljardi-investoinnit naapurimaihin. On tärkeää, että teollisuuden työpaikat pysyvät ja vahvistuvat Suomessa ja teollisuudella on jatkossakin insentiivi rakentaa tehtaita nimenomaan Suomeen, jossa ilmasto- ja ympäristövaikutusten valvonta on vahvempaa kuin monessa muussa maassa. Vasemmisto lisäisikin panostuksia vihreään siirtymään ja toteuttaisi vuoden 2035 hiilineutraalisuustavoitteen edellyttämät välttämättömät ilmastotoimet.