Helsinkiläisenä kuntapoliitikkona ja kansanedustajana olen seurannut suurella hämmästyksellä hallituksen asuntopolitiikkaa, joka on sanalla sanoen puusilmäistä. Lyhyesti sanottuna hallitus aikoo viedä asuntopolitiikan vahvasti markkinaehtoiseen suuntaan, mikä tulee vaikeuttamaan kohtuuhintaisten asuntojen rakentamista, segregaation ehkäisyä ja asunnottomuuteen puuttumista. Lisäksi se tulee hankaloittamaan vaikeaan suhdannetilanteeseen vastaamista, kun valtion tukemalla asuntotuotannolla ei voida enää matalasuhdanteessa vauhdittaa rakennusalaa ja sitä kautta uusien kotien rakentumista, rakennusalan konkurssien ehkäisemistä ja taantuman välttämistä/hillitsemistä.
Mitä hallituksen asuntopolitiikka sitten tarkoittaa konkreettisesti? Muun muassa seuraavia asioita:
- Hallitus aikoo heikentää voittoa tuottamatonta ara-asuntotuotantoa, joissa asuminen on huokeampaa. Se tarkoittaa, että isoissa kaupungeissa ollaan kiperässä tilanteessa: ara-tuotannon ja markkinaehtoisen asuntotuotannon sekoittaminen eri kaupunginosissa on ollut yksi keino puuttua asuinalueiden eriytymiseen. Kyse on siis kaupunkilaisten tasa-arvon toteutumisesta ja samalla huono-osaisuuden kasautumisen ehkäisystä. Näitä kehityskulkuja tulee olemaan hallituksen päätöksen jälkeen vaikeampi toteuttaa.
- Hallitus on päättänyt lopettaa aso-tuotannon eli asumisoikeusasuntojen toteuttamisen kokonaan. Aso-tuotanto on yksi esimerkki niin sanotusta välimuodon mallista eli asumismuodosta, joka ei perustu vuokraamiseen tai omistamiseen. Myös asolla on ollut merkittävä rooli alueiden eriytymisen ehkäisyssä, ja esimerkiksi Helsingillä on ollut tietty tavoite aso-tuotannon toteuttamisen määrästä. Nyt joudutaan pohtimaan, miten toimiva työkalu tullaan korvaamaan, ja pohtimiseen on annettu aivan liian vähän aikaa.
- Hallitus on päättänyt laskea erityisryhmien investointiavustuksia, mikä tarkoittaa, että esimerkiksi tietyille erityisryhmille kuten vanhuksille, kehitysvammaisille, päihdekuntoutujille tai opiskelijoille suunnattua asuntotuotantoa leikataan roimasti.
- Hallitus on päättänyt puolittaa asumisneuvonnan resurssit. Asumisneuvonnalla on keskeinen rooli esimerkiksi häätöjen ehkäisyssä, kun ihmiset voivat hakea tukea ja apua ennen ongelmien eskaloitumista. Tällaisia tilanteita voivat olla muun muassa ongelmat vuokran maksussa, jolloin asumisneuvonnan kautta voidaan löytää keinoja tilanteen ratkaisemiseen. Kun ennaltaehkäisevästä toiminnasta leikataan, tulevat häädöt lisääntymään. Se on ongelma erityisesti isoissa kaupungeissa, joissa asunnottomuus on muutenkin usein suurempi haaste. Lyhytnäköinen päätös on kuitenkin linjassa hallitusohjelman kanssa: kun Marinin hallitus tavoitteli asunnottomuuden poistamista, tavoittelee Orpon hallitus ainoastaan pitkäaikaisasunnottomuuden poistamista. Tämä on merkittävä heikennys.
- Hallitus leikkaa asumistukea, kiristää toimeentulotuen asumisnormia, palauttaa tulorajat ara-asuntoihin ja poistaa Helsingin korkeamman asumistuen piiristä, mikä on ollut perusteltua Helsingin korkeampien asumiskustannusten vuoksi. Kaikki tämä tulee vaikeuttamaan ihmisten mahdollisuuksia asua kalliissa pääkaupungissa, mikä on erityisen ongelmallista työttömille ja pienituloisille ihmisille.
On tietenkin niin, että näin kokonaisvaltainen asuntopolitiikan sössiminen koskee muitakin kaupunkeja kuin Helsinkiä, aivan erityisesti kasvukeskuksia. Hallitus vaikeuttaa asuntopolitiikallaan myös haja-asutusalueiden ihmisten elämää muun muassa poistamalla erittäin suositun öljylämmityksestä luopumisen tuen, jota on voinut hakea omakotitalon energiaremontin totetuttamiseen.
Helsinkiläisenä kuntapäättäjänä en voi kuin ihmetellä hallituksen kykyä vaikeuttaa kaupungin tähän asti verraten onnistuneen asuntopolitiikan toteuttamista. Nyt hallituksen päätöksillä tapahtuu niin, että samaan aikaan kun ihmisten käteenjäävä rahamäärä pienenee, asumiskustannukset kasvavat. Helsingissä, jossa on jo valmiiksi työvoimapulaa esimerkiksi varhaiskasvattajista ja hoitohenkilökunnasta, tämä tarkoittaa pahimmillaan sitä, että pienituloiset ihmiset joutuvat muuttamaan kotikaupungistaan pois. Siinä häviää sekä työvoimapulasta kärsivä Helsinki että pienituloiset työntekijät.
Helsingissä aloitetaan ensi viikolla asumista ja maankäyttöä koskevat AM-neuvottelut. On selvää, että hallituksen politiikka tekee tilanteesta todella haastavan. Mutta siitä huolimatta ja juuri siksi olisikin erityisen tärkeää, että asumisesta ja hallituksen asuntopolitiikasta kiinnostuttaisiin laajemmin ja siitä käytäisiin kattava, demokraattinen kansalaiskeskustelu, jossa ääni on kaikilla niillä kaupunkilaisilla, joita muutokset koskevat.