Kuntavaaliteemat

Tervetuloa tutustumaan kuntavaaliteemoihini! Katso esittelyvideoni ja lue lisää teemoista alta. Seuraamalla sometilejäni löydät ajatuksiani myös muista ajankohtaisista ja itselleni tärkeistä aiheista.

.

Ilmastoystävällinen Helsinki

Ilmastonmuutoksen hillitsemisen tulisi olla prioriteetti numero yksi kaikessa poliittisessa päätöksenteossa –  ihan kaiken aikaa. Viime vuosina nuoret ilmastoaktivistit ovat muistuttaneet meitä tästä kiistämättömästä faktasta säännöllisesti, mutta poliittinen toiminta on silti aivan liian usein lähinnä performatiivista. Ilmastokysymyksissä nuoret eivät ole söpöjä statisteja, vaan oman tulevaisuutensa asiantuntijoita, joita tulee kuunnella päätöksenteossa aidosti – onhan kyse juurikin siitä, millaisen maailman jätämme seuraaville sukupolville.

Teoilla on kiire, mutta koronakriisi on osoittanut, että yhteiskunnat pystyvät tekemään suuria muutoksia lyhyessä ajassa. Kuntien roolia ilmastotyössä ei voi väheksyä: paikallistasolla voidaan tehdä merkittäviä toimia, joilla päästöjä vähennetään ja innovaatioita kehitetään. Onnistuneita malleja voidaan kopioida muihin kuntiin ja siten laajentaa ilmastoprojektia yhden kaupungin kekseliäisyydestä suuremmaksi ilmiöksi. Kaikki tämä on mahdollista – ja välttämätöntä! – toteuttaa siten, että tasa-arvo kasvaa. Toisin sanoen päästöjen leikkaaminen ei voi tarkoittaa lisämenoja pienituloisille. Päästöjä on vähennettävä siten, että suurin saastuttaja maksaa ja lopputuloksena on kaikille parempi arki. 

Rohkeita tekijöitä tarvitaan myös politiikkaan. Olen kyllästynyt jankkaavaan keskusteluun, jossa väittely ilmastonmuutoksen hillitsemisen välttämättömyydestä kilpistyy identiteettikilvoitteluksi: ilmastonmuutoksen kannalta ei ole kiinnostavaa käyttää poliittisia pelimerkkejä sen pohtimiseen, voiko sekasyöjää ‘pakottaa’ syömään vegaaniruokaa työpaikan linjastolounaalla. Sen sijaan kaikki käytettävissä oleva aika tulisi käyttää sen miettimiseen, miten Helsingistä tehdään ilmastoystävällisen kaupunkipolitiikan globaali suunnannäyttäjänä. Kosmeettiset teot eivät riitä – ilmastovaikutukset tulee huomioida kaikessa päätöksenteossa!

”Päästöjen leikkaaminen ei voi tarkoittaa lisämenoja pienituloisille.”

Koulutuksen tasa-arvo

Panostaminen lapsiin ja nuoriin on aina sijoitus tulevaisuuteen. Siksi on lyhytnäköistä, että rikas Helsinki päätti viime syksynä vihreiden, SDP:n ja kokoomuksen johdolla leikata koulutuksesta. Leikkauksista maksavat arjessaan oppilaat ja opettajat muun muassa ryhmäkokojen kasvuna. Kun korona on lisäksi tuonut näkyviin, miten erilaisista lähtökohdista lapset kouluaan käyvät, on leikkaaminen vastuutonta – nyt pitäisi panostaa, ei pihistellä. Helsingin koulutuspolitiikassa tarvitaan suunnanmuutos: koulutuksesta ei leikata!

Koulutukseen panostamisen hyödyt ovat kiistattomia. Sillä ehkäistään syrjäytymistä ja vähennetään myöhemmin kasautuvia kuluja. Lisäksi koulutukseen resursointi ja rahoituksen suunnitelmallinen kohdentaminen tekee yhteiskunnasta ja kaupungista tasa-arvoisemman. Hyviä käytäntöjä on jo olemassa: Helsinki on puuttunut alueelliseen epätasa-arvoon esimerkiksi jakamalla kouluille niin sanottua positiivisen diskriminaation rahaa. Tämän kaltainen myönteinen erityiskohtelu tukee oppilaiden tasa-arvoa ja opettajien työtä sekä vähentää alueellista eriarvoistumista.

Hyviä käytäntöjä etsittäessä ja toimivia käytäntöjä vahvistettaessa on opettajia ryhdyttävä kuuntelemaan heidän työtään koskevassa päätöksenteossa – helsinkiläiset opettajat ovat helsinkiläisen koulun kehittämisen parhaita asiantuntijoita. Jotta lasten ja -nuorten tasa-arvo lisääntyisi, on koulutuksesta leikkaaminen lopetettava välittömästi. On tavattoman kapeakatseista murentaa sitä kivijalkaa, jolle peruskoulun tasa-arvoa lisäävä mekanismi rakentuu. Vakavaraisessa Helsingissä koulutukseen panostaminen ei ole rahakysymys. Se on arvovalinta lasten ja nuorten tasa-arvon puolesta.

”Koulutukseen panostamisen hyödyt ovat kiistattomia.”

Vahvat ja toimivat julkiset palvelut

Jokaisen helsinkiläisen on voitava luottaa siihen, että kaupunki on turvallinen, toimiva ja tasa-arvoinen silloinkin, kun omat voimat eivät riitä: päihdepalveluiden tulee olla aidosti saavutettavia, lähisuhdeväkivaltaan on saatava apua, paperittomien pitää päästä hoitoon, lapsiperheille tulee tarjota monipuolista tukea ja vanhustenhuollon on oltava turvallista ja toimivaa. Jotta palvelut toimisivat parhaalla mahdollisella tavalla, kaupungin omaan palveluverkostoon pitää panostaa ulkoistamisten sijaan.

Palveluiden ulkoistamisessa piilee useita riskejä. Yksityisten toimijoiden ensisijainen tehtävä on tuottaa lisäarvoa omistajilleen, mikä sopii huonosti yhteen hyvinvoinnin lisäämisen kanssa: julkisten palveluiden keskiössä tulee olla ihminen, ei raha. Yritysten tuominen hyvinvointipalveluihin tarkoittaa liian usein palkanalennuksia henkilöstölle ja toiminnan tehostamista siten, että siitä maksavat palveluiden käyttäjät – siis esimerkiksi lapset tai vanhukset. Ulkoistaminen johtaa helposti myös tilanteeseen, jossa palvelukokonaisuus heikentyy kun palvelut pirstaloituvat usealle toimijalle. Rakenteiden vahvistamisen näkökulmasta palveluiden pilkkomisessa ei olekaan mitään järkeä. Pilkkomisen sijaan rakenteita vahvistetaan tuomalla palvelut yhteen.

Julkisten palveluiden tuottama hyvinvointi on arvokasta pääomaa, josta hyödymme myös taloudellisesti. Kaupungin onkin kyettävä pitämään huolta henkilökunnasta, joka hyvinvointia tuottaa. Symboliset eleet ovat kivoja, mutta rehellisyyden nimissä: siniseksi valaistu Finlandia-talon seinä ei tuo voita koronakriisissä venyneiden hoitajien leivän päälle. Vahvat julkiset palvelut hyödyttävät kaikkia. Käyttäjiä, henkilökuntaa – ja ihan koko kaupunkia.

”Ulkoistamisen sijaan pitää panostaa kaupungin omiin palveluihin.”

Taide ja kulttuuri

Korona on osunut erityisen kovaa taide- ja kulttuurialan toimijoihin. Teatterit ovat olleet suljettuina, keikat katkolla ja konserttisalit tyhjinä. Synkimpänä eristyksen aikana moni huomasi, miten tärkeää kulttuuri on oman jaksamisen ja hyvinvoinnin kannalta. Elokuvat, kirjat ja musiikki toivat lohtua, naurua ja iloa silloinkin, kun sosiaaliset kontaktit oli rajattu puheluihin ja tietokoneen ruudulle.

On nurinkurista, että toimijat, joiden työ kannatteli meitä vaikean ajan yli, ovat itse joutuneet ottamaan vastaan koronan kovimpia kolhuja. Viimeistään kriisi on osoittanut, että tarvitsemme vahvempia rakenteita tukemaan itsensätyöllistäjiä, pätkätyöläisiä ja projektiluonteisia töitä tekeviä kulttuuri- ja taidealan ihmisiä. Kuntapolitiikassa ei päätetä perustulosta, mutta monia asioita voidaan tehdä: 

Helsingin tulee tarjota kulttuurialan tekijöille tiloja, resursseja ja työllistymismahdollisuuksia. Koronan vaikutukset tulee korjata kulttuurialaa kuullen ja toimintaa tulee kehittää pitkäjänteisesti. Kaupungin taloudellisen tuen tulee olla pitkäjänteistä ja ennakoitavaa ja sitä tulee tarjota riittävästi. Taiteen ja kulttuurin tekijöillä on oikeus toimeentuloon, perusturvaan ja hyvinvointiin. Taide- ja kulttuuriala on merkittävä työllistäjä, jota Helsingillä ei ole varaa menettää. 

En suostu väittelyihin siitä, onko taide ja kulttuuri tärkeää. Kaikkien poliittisten päätösten on lähdettävä alan merkityksen tunnustamisesta: taide ja kulttuuri ovat olennainen osa yhteiskuntaa – ja olennainen osa Helsinkiä. Taide ja kulttuuri tekevät kaupungista kaupungin. Elävän, luovan, hauskan ja hyvinvoivan.

”Tarvitsemme vahvempia rakenteita tukemaan kulttuuria ja taidetta.”